Mitä liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle?

Jätitkö eilen käymättä lenkillä tai kuntosalilla? Ei se mitään, niin jätin minäkin ja yli puolet muistakin suomalaisista. Parin päivän liikkumattomuutemme ei vielä kaada maailmaa, mutta pitkittyessään seurauksia tulee vuoren varmasti. Valitettavasti 75 prosenttia suomalaisista aloittaa terveysongelmien kerjäämisen jo hyvissä ajoin 16-18 -vuotiaana, sillä vain kolmannes tämän ikäisistä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi (Husu ym. 2011).

Iän karttuessa yhä useammat jättävät lenkit ja kuntosalit muille niin, että kaikista 15-64 -vuotiaista enää 10 prosenttia liikkuu terveytensä kannalta riittävästi (Husu ym. 2011). Jos liikkumattomuus olisi taudinaiheuttajan seurauksena syntyvä oire, niin se olisi luokiteltu kaikissa teollisuusmaissa epidemiaksi jo vuosia sitten. Vähäisen fyysisen aktiivisuuden haitalliset vaikutukset ovat kiistattomat. Me tiedämme sen kaikki, mutta ilmiön laajuuden vuoksi seurauksille voi tulla sokeaksi. Eivätkä taloudelliset seuraukset tee tässä poikkeusta. 

Onneksi elämme hyvinvointiyhteiskunnassa ja suuri osa liikkumattomuudestamme aiheituneista sairauksista kustannetaan verovaroin. Vuonna 2013 sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset olivat hieman yli 3 300 euroa jokaista suomalaista kohden (THL 2015). Suomessa kunnilla on velvollisuus järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut kuntalaisilleen, joten liikkumattomuutemme seurauksien kustantajat löytyvät niistä reilusta 300 kunnasta.   

Uuden hallituksen yhtenä suurimmista tehtävistä on julkistalouden alijäämän kurominen umpeen. Siinä riittää työnsarkaa. Tämän vuoksi haluan olla hallituksen apuna ja paneuduin liikkumattomuuden näkökulmasta säästötalkoisiin. Suomessa ei ole vielä tehty kattavaa tutkimusta liikkumattomuuden aiheuttamista kustannuksista, mutta UKK:n johtaja Tommi Vasankari on arvioinut kustannuksiksi 1-2 miljardia euroa vuodessa.

Mitä sain selville?

Fyysisestä inaktiivisuudesta aiheutuvia taloudellisia kustannuksia on tutkittu useissa tutkimuksissa viimeisen 20 vuoden aikana (kts. Allander ym. 2007; Colditz ym. 1999; Janssen 2012; Katzmarzyk ym. 2000 & 2004). Tutkimuksissa on arvioitu liikkumattomuuden osuutta terveydenhuollon kustannuksista sekä epäsuoria kustannuksia yhteiskunnalle esimerkiksi työn tuottavuuden alenemisena. Liikkumattomuuden suorissa kustannuksissa on huomioitu muun muassa terveydenhuollon käyntien, sairaalapäivien, toimenpiteiden, lääkkeiden ja ennaltaehkäisyn kustannukset. Epäsuoriin kustannuksiin sisältyy muun muassa sairaspoissaolot, tuottavuuden heikentyminen ja enneaikaiset kuolemantapaukset.

Näiden muuttujien perusteella tutkimuksissa on määritelty liikkumattomuudesta aiheutuvat suorat kustannukset terveyspalveluille. Kustannukset on määritelty prosenttiosuutena terveyspalveluiden kokonaiskustannuksista. Tavallisesti tutkimuksissa on päädytty 1,2–3,8 prosentin osuuteen suorien kustannusten kohdalla. Epäsuorat kustannukset on tutkimuskirjallisuudessa määritelty noin kaksinkertaisiksi suoriin kustannuksiin verrattuna.

Tässä laskelmassa käytän hyödyksi aikaisempien tutkimusten arvioita liikkumattomuuden kustannuksista. Arviossa päädyin käyttämään luottamusväliä kustannusten osalta, sillä laskelmiin sisältyy monia epäluotettavuustekijöitä. Luottamusvälin alarajaksi määrittelin 1,2 prosenttia kunnan terveyspalveluiden kustannuksista ja ylärajaksi 3,8 prosenttia kustannuksista. Luottamusvälin rajat (1,2 ja 3,8) on siis valittu aikaisempien tutkimustulosten perusteella.

Laskelmissa hyödynnän Tilastokeskuksen tietoja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden nettokustannuksista vuodelta 2013, joiden pohjalta laskin liikkumattomuuden kokonaiskustannukset kunnittain. Sote-palveluiden nettokustannusten ja liikkumattomuuden kokonaiskustannusten lisäksi esitän myös kuntien liikuntapalveluiden nettokustannukset kokonaisuudessaan sekä kuntalaista kohden (Lipas). Liikuntapalveluiden nettokustannuksiin asukasta kohden on tehty värikoodaus, joka osoittaa kunnan käyttämän asukaskohtaisen rahamäärän sijoittumisen muihin kuntiin nähden (vihreä=suurin kolmannes, keltainen=keskimmäinen kolmannes ja punainen=alin kolmannes).

Laskelmissa on lukuisia epävarmuustekijöitä ja lukuja voi pitää lähinnä suuntaa osoittavina. Laskelmien luotettavuutta heikentää aikaisempien tutkimusten sijoittuminen muihin maihin kuin Suomeen. Lisäksi kunnissa ei ole huomioitu demografisia eroja kuten esimerkiksi keskimääräistä suurempaa ikääntyneiden osuutta kuntalaisista. Laskelmien avulla voi kuitenkin hahmottaa liikkumattomuuden taloudellisten kustannusten laajuutta yksittäisen kunnan kohdalla. 

Arviot liikkumatomuuden kustannuksista on ilmoitettu valtakunnallisesti, kunnittain, sairaanhoitopiireittäin, erva-alueittain ja maakunnittain. Taulukoita tarkastellessa kannattaa muistaa, että kokonaiskustannuksista puhuttaessa tarkoitetaan liikkumattomuuden suoria ja epäsuoria kustannuksia. Mikäli haluaa tutustua tarkemmin aineistoon, niin pohja-aineiston voi ladata itselleen alla olevasta painikkeesta. Pohja-aineistossa on hieman enemmän tietoa ja esimerkiksi liikkumattomuuden suorat kustannukset on ilmoitettu erikseen kokonaiskustannuksista. Siinä voi vertailla myös kuntien demografisia ominaisuuksia.

 

LIIKKUMATTOMUUS MAKSOI ARVION MUKAAN YHTEISKUNNALLE VÄHINTÄÄN 600 MILJOONAA EUROA JA MAHDOLLISESTI JOPA 2 MILJARDIA EUROA VUONNA 2013.

KUNNAT KÄYTTIVÄT LIIKUNTAPALVELUIDEN JÄRJESTÄMISEEN 523 MILJOONAA EUROA VUONNA 2013. SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUIHIN KUNNAT KÄYTTIVÄT SAMANA VUONNA YLI 17 MILJARDIA EUROA. (Lipas & THL.)

KUNNAT KÄYTTIVÄT KESKIMÄÄRIN 77 EUROA ASUKASTA KOHDEN LIIKUNTAPALVELUIDEN JÄRJESTÄMISEEN VUONNA 2013. SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUIDEN JÄRJESTÄMISEEN KUNNAT KÄYTTIVÄT YLI 3200 EUROA ASUKASTA KOHDEN.(Lipas & THL.)

 

 
 

+Lähdeviitteet

Allender, S. Foster, C. Scarborough, P. Rayner, M. 2007. The burden of physical activity-related ill health in the UK. Community Health 61. 344-348. Saatavilla www-muodossa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2652953/pdf/344.pdf.

Colditz, GA. Economic costs of obesity and inactivity. 1999. Med. Sei. Sports Exerc 31 (11). 663-667.

Husu, P. ym. 2011. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011 (15). Saatavilla www-muodossa http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2011/liitteet/OKM15.pdf?lang=fi

Janssen, I. 2012. Health care costs of physical inactivity in Canadian adults. Appl. Physiol. Nutr. Metab 37. 803-806. Saatavilla www-muodossa http://www.researchgate.net/profile/IanJanssen/publication/225271749HealthcarecostsofphysicalinactivityinCanadianadults/links/0fcfd5012805dbae7e000000.pdf

Katzmarzyk, PT, Gledhill, N. Shephard, RJ. 2000. The economic burden of physical inactivity in Canada. Can. Med. Assoc. J. 163. 1435-1440. Saatavilla www-muodossa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC80410/pdf/20001128s00014p1435.pdf.

Katzmarzyk, PT. Janssen, I. 2004. The economic costs associated with physical inactivity and obesity in Canada: an update. Can. J. Appi. Physiol. 29. 90-115. Saatavilla www-muodossa https://www.naspspa.org/AcuCustom/Sitename/Documents/DocumentItem/2699.pdf

THL. 2015. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2013. Saatavilla www-muodossa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125775/Tr062015Terveydenhuollon%20menot%20ja%20rahoitus%202013.pdf?sequence=1

4 Comments