Ympäristötietoisuuden herääminen 2000-luvulla on saanut monen kyseenalaistamaan omia ratkaisujaan ja toimintaansa. Ekologisten tuotteiden markkinat ovat kasvaneet samanaikaisesti vastaten muuttuneisiin kulutustottumuksiin. Viime vuosina on kyseenalaistettu erityisesti lentomatkustamista sen aiheuttamien suurten matkustajakohtaisten hiilidioksidipäästöjen takia. Ympäristötietoisuus nähdään myös trendikkäänä – erityisesti korkeakoulutettujen naisten keskuudessa.

Urheilu- ja liikuntamaailmassa kestävää kehitystä on nostettu vähemmän esille kuin monilla muilla aloilla. Myös liikunnan kestävään kehitykseen ja ympäristötietoisuuteen liittyvä tutkimus on ollut vähäistä niin maailmalla kuin myös Suomessa. Osassa kunnista liikuntatoimi huomioidaan ympäristösuunnitelmissa, ja järjestöissä suunnitelmia ja strategioita on tehty pitkin 2000-lukua. Urheilutapahtumat ovat olleet etunenässä ottaessaan konkreettisesti käyttöön kestävään kehitykseen liittyviä toimintamalleja. Kriittinen keskustelu liikunnan ja urheilun ympäristövaikutuksista on ollut kuitenkin omasta mielestäni turhan vähäistä.

Tämän vuoksi HIFK:n ja HSL:n yhteistyö maksuttoman joukkoliikenteen käytöstä ennen kotiotteluita kausikortin ostaneille faneille oli loistava idea niin markkinoinnin kuin myös valistuksen näkökulmasta. Urheilulla olisi monen muunkin lajin kohdalla mahdollisuus tavoittaa esimerkin voimalla kestävän kehityksen näkökulmasta haasteellisia väestöryhmiä, kuten nuoria miehiä. Jääkiekon ohella esimerkiksi jalkapallolla on erittäin hyvät mahdollisuudet tavoittaa ja vaikuttaa juuri nuoriin miehiin. Arvossa pidetyn instituution esimerkki voi olla yllättävän merkittävä muutettaessa asenteita. Kestävän kehityksen arvostuksen lisääminen ei ole liikunnan ja urheilun pakottava velvollisuus, mutta nykyisin yhteiskunnallisesti vastuullinen toimija on turha yrittää olla ilman kestävän kehityksen näkökulmaa omassa toiminnassaan.

Kokonaisuus huomioon ottaen on korostettava, että yksilötasolla meille kaikille tuttu viitseliäisyys on merkittävin kestävää kehitystä estävä tekijä. Toisin sanoen kestävän kehityksen mukaisen toimintamallin tuomaa lisävaivaa ei haluta omalle kontolle.

Ympäristötietoisuuden vanavedessä on kuitenkin noussut myös vastavoima, joka suhtautuu kestävän kehityksen edellyttämiin toimenpiteisiin kielteisesti ja tietyin osin myös tietoisena vastakkainasetteluna. Tästä kertovat poliittisestikin keskusteluun noussut kansalaisaloite käyttövoimaveron poistosta ja kannanotot kasvisruokapäivien vahingollisuudesta.

Kestävään kehitykseen välinpitämättömästi tai kielteisesti suhtautuvat yleisimmin nuoret miehet – sukupuoli ja koulutus selittävät voimakkaimmin suhtautumista kestävään kehitykseen.

Ylen haastattelema Sosiologian professori Terhi-Anna Wilska on huomannut, että esimerkiksi kaupoissa ruuan ekologisuutta tutkiva tai vaateostoksilla tuoteselostuksia lukeva mies leimautuu helposti neitimäiseksi tai ylitiedostavaksi punavihreäksi kaupunkilaiseksi, joka ei ole kunnon suomalainen äijä.

Omasta kolmekymppisen miehen näköpiiristä tarkastellen monen ikäiseni miehen suhtautuminen kestävään kehitykseen nojaa huolestuttavissa määrin koettuun uhkaan sekä oman identiteetin vahvistamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kestävään kehitykseen liittyvät vaatimukset ja tilanteesta huolestuneiden kanssaihmisten motiivit koetaan hyökkäykseksi omaa perinteistä elämäntapaa vastaan.

Monet kestävän kehityksen kannalta huonot ratkaisut koetaan nuorten miesten keskuudessa miehekkäiksi ja miehuutta korostaviksi. Tilannetta ei helpota se, että ympäristötietoisuus on perinteisesti nähty pehmeitä arvoja ajavien kannattamaksi toiminnaksi, joka henkilöityy vielä vastakkaiseen sukupuoleen. Tosimies syö lihaa ja paljon. Tosimies ajaa isolla ja voimakkaalla autolla. Tosimies ei ehdi kuunnella mitään viherpiipertäjiä. Tosimies elättää tämän kansan, mutta siitä huolimatta muut pyrkivät häntä rajoittamaan. Tosimiehen uhattuun ja selvästi hauraaksi koettuun elämäntapaan ei tule kajota.

Riskinä on, että kestävän kehityksen vastustaminen ja omista saavutetuista oikeuksista kiinnipitäminen ympäristöstä välittämättä muodostuvat keinoksi protestoida laajempaa tyytymättömyyttä yhteiskuntaan, joka nuorehkojen miesten kohdalla voi nousta jopa poliittiseksi haasteeksi Suomessa.

Tällaisen kehityssuunnan estäminen on kaikkien etu. Liikunta- ja urheilualan toimijat voivat kantaa esimerkillään oman kortensa kekoon, minkä vaikutus yhteiskunnallisesta näkökulmasta voi olla vielä poikkeuksellisen iso. Alan toimijat ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja tässä olisi jälleen yksi mahdollisuus osoittaa vastuullisuutta.

Comment