Koulujen liikuntasalit luovat yleisyytensä ansiosta lujan perustan suomalaiselle liikuntapaikkaverkostolle. 1960-luvulta alkaen salien käytöstä ovat päässeet nauttimaan koululaisten lisäksi liikunta- ja urheilujärjestöt (Pyykkönen 2013, 24).

Koulujen yhteydessä olevat liikuntasalit ovat liikuttaneet suomalaisia jo vuosikymmenten ajan. Ensimmäisiä koululiikuntaa palvelevia juhla- ja voimistelusaleja löytyi jo 1800-luvulla rakennetuista kouluista (Pyykkönen 2013, 24). Salien rakentaminen osana koulua lisääntyi räjähdysmäisesti sotien jälkeisenä vuosikymmenenä: kun 1940-luvulla rakennettiin 22 koulun liikuntasalia, vuosikymmen eteenpäin siirryttäessä lukema oli jo lähes 400. Rakennusbuumi jatkui 1980-luvulle, jonka jälkeen tahti on tasaisesti hiipunut. (LIPAS.)

Liikuntapaikat.fi -tietopankin mukaan Suomessa on tänä päivänä yhteensä 3232 liikuntasalia, joista ainakin 2600 sijaitsee koulujen yhteydessä. Kun tarkastellaan salien määrän suhteellista peittävyyttä 10 kilometrin säteellä asuinpaikasta, peittoaste on lähes 100 % kaikilla alueille lukuun ottamatta Lappia (50 %), jossa alhaisempaa lukemaa selittää maaseudun kyläkoulujen lakkauttaminen (Suomi ym. 2012, 94).

 

Koulujen liikuntasalien rakennusajankohta

Lipas 27.7.2016
 

Koulujen liikuntasalien käyttöaste

Liikuntasalien yleisyydestä huolimatta salien kouluajan ulkopuolinen kapasiteetti on lujilla.  Salivuorojen määrä aiheuttaa vuosittain polemiikkia liikuntaseurojen keskuudessa, kun vuoroja toivottaisiin yhä enemmän. Aluehallintovirastojen suorittaman arvioinnin mukaan noin joka kolmannessa kunnassa liikuntasalien määrä ei ole riittävä suhteessa kysyntään (Aluehallintovirastojen keskeiset arviot peruspalvelujen tilasta 2013, 128–129).

Kysyntä on epäilemättä kova erityisesti isokokoisille saleille ja prime time -ajoille, mutta ne muodostavat vain pienen osan käyttökapasiteetista. Onko tarjonnan riittämättömyys todellinen ongelma vai pystyttäisiinkö käyttöä tehostamaan?

Valon (Ruokonen, Norra & Polari, 2013) ja VTT:n (Nissinen & Möttönen, 2013) selvitysten perusteella salit eivät ole maksimaalisessa käytössä. Valon rehtoreille teettämän kyselyn mukaan koulujen liikuntasaleista pääosa on vajaakäytössä erityisesti viikonloppuisin ja kesäkuukausina, mutta myös arki-illat saavat osansa tyhjäkäytöstä. Syys-toukokuun välisenä aikana koulujen liikuntasalien käyttöaste on arki-iltaisin yli 90 % vain 45 %:ssa saleista eli tämän perusteella vähintään joka toisessa koulun liikuntasalissa on harjoitusvuoroja vapaana. (Ruokonen, Norra & Polari 2013, 16.)

 

Koulujen liikuntasalien käyttöaste - Koulujen rehtorien (N=1354) arviot

Ruokonen R., Norra, J. & Polari, A. 2013. Koulujen liikuntasalien käyttö vapaa-ajan harrastetoiminnassa.
 

Valon selvityksen tulokset ovat linjassa VTT:n Timmi-varausjärjestelmiin pohjautuvan tutkimuksen kanssa, jonka mukaan salien keskimääräiset varausasteet vaihtelevat siten, että maanantaista torstaihin käyttöaste on noin 70 %, perjantaisin 52 % ja viikonloppuisin 38 %.  (Nissinen & Möttönen, 2013, 24.)

Matala käyttöaste on yhteydessä erityisesti salin pieneen kokoon ja asukasluvultaan pieniin kuntiin. Etelä- ja Lounais-Suomessa käyttökapasiteetti on hyödynnetty parhaiten, kun taas maaseutumaisissa kunnissa käyttö on vähäisintä. Toisaalta kaupunkikohtaiset tarkastelut osoittavat, että suurtenkin kaupunkien välillä on käyttöasteessa varsin isoja eroja. Esimerkiksi Turussa korkea käyttöaste (yli 90 %) on jopa 80 %:ssa saleja, kun Kouvolassa vastaava lukema on 26 %. (Polari 2015, 55-60; Ruokonen, Norra & Polari 2013, 17-18.)

Keinot salien käytön maksimointiin

Valon selvityksen perusteella noin viidesosassa kuntia on tehty toimenpiteitä koulujen liikuntasalien käytön tehostamiseksi ja kolmasosassa edistämiskeinoja on vähintään suunniteltu. Käyttöastetta on nostettu etupäässä tekemällä muutoksia käyttövuorojen hallintaan. Vuorojen jako on keskitetty liikuntatoimen vastuulle sen sijaan, että koulujen rehtorit jakaisivat itse koulunsa yhteydessä olevan salin vuorot. Hallinnoinnin avuksi on hankittu myös sähköisiä varausjärjestelmiä, jotka mahdollistavat joustavammin salivuorojen varaamisen ja perumisen.  (Ruokonen, Norra & Polari 2013, 28-29.)

Edellä mainittujen muutosten lisäksi tuloksellisiksi tehostamiskeinoiksi on havaittu:

  • aukioloaikojen pidentäminen
  • sähköisiin kulunvalvontajärjestelmiin siirtyminen
  • valvontavastuun siirtäminen seuroille
  • salien profilointi tietyn lajin tai seuran käyttöön
  • käyttömahdollisuuksien laajentaminen
  • käyttömaksujen alentaminen/poistaminen
  • vuorojen muuttaminen maksulliseksi / maksujen korottaminen

Henkilökohtaisesti näen vaikuttavimpana edistämiskeinona salien käyttömahdollisuuksien laajentamisen organisoidun liikuntatoiminnan ulkopuolelle. Vajaakäytöllä oleville kesä- ja viikonloppuvuoroille voisi löytyä kysyntää lähialueen asukkaista ja kaveriporukoista. Monessa kunnassa liikuntasalit ovat jo nykyisellään yksityisten varattavissa, mutta tiedottamisessa ja markkinoinnissa on parantamisen varaa. Epäilen, että harva tietää mahdollisuuksistaan vuokrata lähikoulun sali esimerkiksi sunnuntaiaamuiselle sulkapallon peluulle.

Tiedottamisessa on petrattavaa myös kunnan ja seurojen välillä sekä seurojen sisällä. Harmittavan usein törmää tilanteeseen, jossa kaupungin ykkössali on tyhjillään keskellä parasta prime time -aikaa tiedonkulun puutteen tai hitauden vuoksi.

Koulujen liikuntasalien ollessa sekä määrällisillä että taloudellisilla tunnusluvuilla mitattuna merkittävä olosuhderesursointi, olisi tärkeää pitää salit tehokkaassa käytössä sekä arki-iltaisin että prime time -aikojen ulkopuolella.


Lähdeviitteet

Aluehallintovirastojen keskeiset arviot peruspalvelujen tilasta 2013. Aluehallintovirastojen suorittama toimialansa peruspalvelujen arviointi. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja 14/2014. Viitattu 27.7.2016. http://www.avi.fi.

LIPAS. Suomalaisten liikuntapaikkojen tietopankki. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 27.7.2016. http://www.liikuntapaikat.fi.

Nissinen, K. & Möttönen, V. 2013. Sisäliikuntapaikkojen kysynnän ja tarjonnan nykytila. Espoo: VTT Technology.

Polari, A. 2015. Alueelliset erot koulujen liikuntasalien harrastekäytössä. Jyväskylän yliopisto. Liikuntakasvatuksen laitos. Pro gradu –tutkielma. 27.7.2016. https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/45173.

Pyykkönen, T. (toim.) 2013. Liikuntaympäristöt kulttuuriperintönä - opas arviointiin. Tampere: Liikuntatieteellinen Seuran julkaisu nro 170.

Ruokonen, R., Norra, J. & Polari, A. 2013. Koulujen liikuntasalien käyttö vapaa-ajan harrastetoiminnassa: valtakunnallinen selvitys. Helsinki: Valo.

Suomi, K., Sjöholm, K., Matilainen, P., Glan, V., Nuutinen, L., Myllylä, S., Pavelka, B., Vettenranta, J., Vehkakoski, K. & Lee, A. 2012. Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo. Seurantatutkimus liikuntapaikkapalveluiden muutoksista 1998–2009. Opetus- ja kulttuuriministeriön veikkausvoittovaroista kustantama julkaisu.

 

Comment