Kunnat käyttävät lähes 700 miljoonaa euroa vuodessa liikuntapalveluiden järjestämiseen, josta viidesosa katetaan liikuntapalvelujen käyttötuotoilla kuten harjoitusvuoro- ja sisäänpääsymaksuilla. Päätin paneutua tarkemmin kuntien talouslukuihin ja etsiä trendejä viimeisen vuosikymmenen ajalta. Tarkastelujaksona on vuodet 2005-2015. Taloustiedot perustuvat Tilastokeskuksen keräämiin kuntien virallisiin tilinpäätöstietoihin, jotka ovat kaikkien saatavilla Lipas-tietokannassa.

Eri vuosien vertailukelpoisuuden varmistamiseksi tiedot on indeksikorjattu julkisten menojen hintaindeksillä (JMHI 2005) vastaamaan vuoden 2015 rahanarvoa. Indeksikorjaus tekee eri vuosien taloustiedoista vertailukelpoisia reaaliarvoltaan. Tämä tarkoittaa sitä, että tiedämme millainen kunkin vuoden rahamäärä on ollut ostovoimaltaan suhteessa muihin vuosiin. 

Kuntien liikuntatointen taloutta tarkastelen kolmen talousmuuttujan avulla. Käyttökustannukset osoittavat kaikki liikuntapalveluiden järjestämisestä aiheutuvat kustannukset. Käyttötuotot pitää sisällään kunnan perimät pääsymaksut ja muut käyttömaksut liikuntapaikoista. Nettokustannukset osoittaa kunnan verovaroista liikuntapalveluihinsa sijoittaman rahamäärän, sillä siitä on vähennetty käyttötuotot. Nettokustannukset saadaan siis muodostettua niin, että kunnan käyttökustannuksista vähennetään käyttötuotot eli kuntalaisten omasta kukkarostaan liikuntapalveluiden käytöstään maksamat maksut.

Kuntien liikuntatoimen käyttökustannukset ja käyttötuotot

Luvut indeksikorjattu (JMHI 2005) vastaamaan vuoden 2015 hintatasoa.

Kuntien liikuntatoimen nettokustannukset

Luvut on indeksikorjattu (JMHI 2005) vastaamaan vuoden 2015 hintatasoa.

Vuosien 2005-2015 välillä liikuntatointen käyttökustannukset nousivat 28 prosenttia. Suuri loikka käyttökustannuksissa tapahtui 2007-2008, jolloin kustannukset kasvoivat noin 40 miljoonalla eurolla. Käyttökustannusten kokoluokka oli vuonna 2015 noin 690 miljoonaa euroa.

Kunnat keräävät joistakin liikuntapaikoista pääsymaksuja ja muita tilankäyttömaksuja. Näistä maksuista muodostuvat liikuntapalveluiden käyttötuotot. Käyttötuottojen määrä vaihtelee erittäin paljon kuntien välillä, mutta valtakunnallisesti vuonna 2015 kerättiin 141 miljoonaa euroa pääsymaksuja ja muita tilankäyttökorvauksia. Käyttötuotot ovat kasvaneet talousluvuista suhteellisesti kaikkein eniten, sillä nousua on vuosien 2005-2015 välillä 47 prosenttia. Voidaan sanoa, että kunnat ovat jonkin verran siirtäneet liikuntapalveluiden rahoitusta veropohjaisesta käyttäjäperusteiseen, mutta muutos on kuitenkin ollut maltillinen. Tämän osoittaa se, että käyttökustannuksista katettiin käyttötuotoilla 16,8 prosenttia vuonna 2001, kun vuonna 2015 vastaava luku oli 20,5 prosenttia.

Kokonaistaloudellisesti merkityksellisin talousmuuttuja on liikuntatoimen nettokustannukset. Tarkasteluvälillä nettokustannukset nousivat 24 prosenttia, mikä merkitsee sitä, että kunnat ovat lisänneet liikuntapalveluiden veropohjaista resursointia vuosikymmenen aikana lähes neljäsosalla. Nettokustannukset nousivat 442 miljoonasta eurosta 548 miljoonaan euroon.

Kuntien myöntämät avustukset ovat pysyneet kymmenen vuoden aikana lähes samalla tasolla. Vuonna 2005 kunnat myönsivät avustuksia noin 45 miljoonaa euroa ja vuonna 2015 avustuksia maksettiin noin 50 miljoonaa euroa. Avustukset ovat kasvaneet siis 10 prosenttia vuosikymmenen aikana. Avustuksiin kuuluvat erinäiset yhdistyksille maksettavat toiminta- ja hankeavustukset.

Kuntien avustukset liikunta- ja urheilutoimintaan

Luvut indeksikorjattu (JMHI 2005) vastaamaan vuoden 2015 hintatasoa.

Kuntien liikuntatoimen investoinnit

Luvut indeksikorjattu (JMHI 2005) vastaamaan vuoden 2015 hintatasoa.

Mitä voimme päätellä liikuntatoimen taloudellisesta kehityksestä vuosikymmenen aikana? Ainakin sen, että kunnat ovat tasaisesti lisänneet liikuntapalveluiden taloudellista resurssointia ja edes julkistalouden haasteet eivät ole vaikuttaneet siihen. Tämä voidaan nähdä ehdottomasti positiivisena valtakunnallisena linjana.

Kuntien käyttötuottojen kasvua kannattaa kuitenkin tarkkailla, sillä osa taloudellisten resurssien kasvusta on hankittu liikuntapalveluita käyttäviltä kansalaisilta. Jatkoselvitystä vaatiikin se, selittyykö käyttötuottojen nousu kasvaneista liikuntapalveluiden käyttäjämääristä vai esimerkiksi uimahalli- ja liikuntasalimaksujen korotuksilla? 

Haluan muistuttaa lopuksi, että valtakunnallisesti tarkastellut liikuntatoimen talousluvut eivät kerro koko totuutta. Suomessa on liikuntapalveluiden saavutettavuudessa erittäin suuria alueellisia eroja, jotka tulisivat esille myös talouslukujen alueellisessa vertailussa. Tämän vuoksi vastaava vertailu tulisikin tehdä myös vähintään maakunta-/aluehallintotasoisena ja mielellään kuntakohtaisena.  

Comment