Pari päivää sitten kirjoitin lähiliikuntapaikkarakentamisen menestystekijöistä ja sinun kannattaakin ehdottomasti tutustua niihin ennen haittatekijöihin paneutumista. Edellisestä blogi-kirjoituksesta selviää mm. menestys- ja haittatekijöiden selvittämisen tietopohja ja muita aiheeseen liittyviä taustoja. Lähiliikuntapaikkarakentamisen menestystekijöihin pääset tästä 

 

HAITTATEKIJÄ 1. Heikko taloustilanne

Kuntien heikko taloustilanne vaikuttaa mahdollisuuksiin investoida lähiliikuntapaikkahankkeisiin. Lähiliikuntapaikat kilpailevat rahoituksesta muiden liikuntapaikkojen kanssa ja nykyisin monissa kunnissa haasteena on pelkästään jo vallitsevan liikuntapaikkainfrastruktuurin ylläpitäminen. Korotettu valtionavustus on tällaisessa tilanteessa erinomainen keino lisätä lähiliikuntapaikkarakentamista kunnissa.

”Taloustilanne. On erittäin vaikea perustella suurempia liikuntapaikkainvestointeja päättäjille.”– Muu kunta
”Riittävien määrärahojen saaminen hankkeiden toteuttamiseksi.”– Valtionavustuskunta

 

HAITTATEKIJÄ 2. Luottamushenkilöiden heikko tuki lähiliikuntapaikkarakentamiseen

Virkamiesten ja luottamushenkilöiden vahva tuki lähiliikuntapaikkarakentamiseen oli merkittävin kuntien ilmoittama menestystekijä, joten ei ole yllättävää, että sama tekijä nousee esille myös suurimpien haittatekijöiden kohdalla. Haittatekijöissä keskeistä kuntien vastauksissa on kuitenkin se, että heikko tuki koetaan olevan lähinnä luottamushenkilöiden taholla, kun virkamiesten tuen puute nähdään yhdeksi vähäisimmistä haittatekijöistä. Tämä voi aiheutua siitä, että sekä runsaasti lähiliikuntapaikkoja toteuttaneilla että vähän toteuttaneilla kunnilla virkamiesten käsitykset lähiliikuntapaikkarakentamiseen ovat suurimmaksi osaksi positiivisia, mutta vähän rakentaneiden kuntien joukossa esteeksi nousi luottamushenkilöiden tuen puuttuminen lähiliikuntapaikkahankkeille.

Luottamushenkilöiden rooli hankeprosessissa on luonnollisesti merkittävä, sillä heidän taholtaan tulee lopullinen päätös hankkeen toteuttamiseksi. Tulosten valossa on mahdollista, että vaikka virkamiesjohdon tuki arvioidaankin tärkeimmäksi menestystekijäksi, niin huomiota tulisi kiinnittää enemmän luottamushenkilöiden asenteisiin lähiliikuntapaikkarakentamista kohtaan.     

 

HAITTATEKIJÄ 3. Lähiliikuntapaikkojen epäselvät omistajuussuhteet

Lähiliikuntapaikkahankkeissa mukana on tavallisesti ainakin teknisen puolen viranhaltijoita, jotka voivat omilla toimillaan jossain määrin vaikuttaa hankkeen etenemiseen. Lähiliikuntapaikkahankkeiden toteuttamisessa tulisi pyrkiä siihen, että liikuntapaikan toiminnallisten ominaisuuksien suunnittelusta vastaisi liikuntatoimi.

Lähiliikuntapaikkahankkeiden, kuten useimpien liikuntapaikkojen, kohdalla ylläpitokustannukset ovat merkityksellisempiä kuin varsinainen alkuinvestointi. Tämän vuoksi hallintokuntien tulee sopia lähiliikuntapaikkojen ylläpitovastuista jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Selvä käsitys lähiliikuntapaikan ylläpidon vastuutahosta takaa asianmukaiset huoltotoimenpiteet ja selkeyttää toimintamalleja tulevissa lähiliikuntapaikkahankkeissa.

”Liikuntapaikkarakentamisen resurssien kohdistuminen olemassa olevien liikuntapaikkojen perusparannuksiin elinkaarisyistä; liikuntapaikkarakentamisen painopiste liiaksi lajilähtöisissä urheiluolosuhteissa; lähiliikuntapaikkojen omistajuuden epäselvyys”. – Muu kunta.

”Katsoisin, että vielä enempi pitäisi olla yhteistyötä teknisen ja vapaa-aikatoimen kesken”. – Muu kunta.

 

HAITTATEKIJÄ 4. Puutteellinen suunnitelmallisuus lähiliikunnan kehittämisessä

Lähiliikuntaolosuhteiden suunnittelemattomuus nousee esille vähän hankkeita toteuttaneiden kuntien joukossa. Suunnittelemattomuus tarkoittaa käytännössä lähiliikuntapaikkasuunnitelman puuttumista tai sellaisen muun suunnitelman puuttumista, jossa on selvitetty lähiliikuntaolosuhteiden vallitseva tilanne ja sen pohjalta luotu kehityssuunnitelma jatkoa varten. Lähiliikuntaolosuhteita voidaan käsitellä myös osana kuntatasoista liikuntasuunnitelmaa, joten suunnitelmatyypillä ei ole välttämättä merkitystä.

Valon (2014) tekemän kuntien liikuntastrategioita selvittäneen selvityksen mukaan lähiliikuntapaikkasuunnitelma on 27 prosentissa Suomen kunnista. Lähitulevaisuudessa suunnitelman päivittämisestä tai kokonaan uuden lähiliikuntapaikkasuunnitelman tekemisestä ilmoitti viisi kuntaa. Näiden tulosten valossa suunnitelmallisuus ei ole kunnissa paranemassa ainakaan lähiaikoina.

”Suunnittelemattomuus. Kunnan hankkeissa menty yhtäkkiä sinne tänne.
1. Koko kunnan suunnitelmattomuu
2. Lähiliikuntapaikkasuunnitelman puuttuminen”. – Muu kunta

Lähiliikuntapaikkasuunnitelma mahdollistaa liikuntapaikkojen järjestelmällisen ja pitkäjänteisen kehittämisen, joka ei ole yhtä altis päätöksenteonailahteluille ja kunnallistalouden muutoksille. Tämän vuoksi lähiliikuntapaikkojen kehityssuunnitelma tulisi saada osaksi kunnan strategia-asiakirjaa. Lähiliikuntapaikkojen kartoittamista pidettiin kyselyssä vähemmässä määrin tärkeänä kuin varsinaista lähiliikuntapaikkasuunnitelmaa. Kunnollisen suunnitelman tekeminen ei ole kuitenkaan mahdollista ilman nykytila-analyysia.

Suunnitelmat ovat myös hyvä tilaisuus vahvistaa lähiliikuntapaikkojen hyötyjen perustelua, sillä nykyisissä kuntaorganisaatioissa liikuntasektorin ylin virkakoneisto ja liikuntaa käsittelevä lautakunta eivät kaikissa tapauksissa omaa spesifiä liikuntakulttuurin tuntemusta. Lähiliikuntapaikkoja ei välttämättä nähdä itseisarvoisesti hyödyllisiksi, vaan perustelun tulee lähteä saavutettavien hyötyjen lähtökohdista.


Tutustu myös neljään tärkeimpään lähiliikuntapaikkarakentamista edistävään tekijään. Lue lisää!

Comment