Viime päivinä mediassa on keskusteltu urheilumedian vääristyneestä tavasta esittää urheilua ja urheilijoita. Keskustelu lähti liikkeelle Valon tekemästä "Reilu Peli -kyselystä", joka levisi poikkeuksellisen laajasti valtakunnan mediassa ja somessa. 

Kyselyyn osallistuneet liikunta-alan vaikuttajat arvioivat median keskittyvän painottuneesti suosittujen, miesvaltaisten lajien ja miesurheilijoiden uutisoimiseen. Tämän lisäksi harrasteurheilun ja kansalaistoiminnan nähdään olevan sivuutettuna uutisoinnissa. 

Valo on tehnyt aivan oikean pelinavauksen keskittyessään urheilun tasa-arvoon liittyviin kysymyksiin juuri urheilumedian kautta. Kyselyyn osallistuneiden vastauksista tulee esille myös laajempi urheilun tasa-arvonäkökulma, jossa urheilu välittyy maskuliinisena ja urheilumedia maskuliinisia ominaisuuksia entisestään korostavana toimijana. 

 

Urheilu on hegemonisen maskuliinisuuden viimeinen linnake

Neljänkymmenen vuoden ajan on puhuttu maskuliinisuuden kriisistä ja tutkimuskirjallisuudessa urheilua kutsutaan usein "maskuliinisuuden viimeiseksi saarekkeeksi", jossa miehisyyden korostaminen ja feminiinisyyden alisteinen asema ovat erityisen näkyviä. 

Vaikka urheilussa sukupuolien välinen ero on suurempi kuin lähes millään muulla elämän alueella, niin objektiivinen tilanteen tarkkailu on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa. Ihmisten välinen vuorovaikutus kuuluu kaikkien arkipäivään riippumatta toimintaympäristöstä tai sosiaalisesta asemasta. Arkipäiväiset merkitykset on helppo sivuuttaa itsestäänselvyyksinä, vaikka itse asiassa niiden ymmärtämisellä voidaan parhaiten parantaa sosiaalisten rakenteiden toimivuutta.

Urheilu ei tee tässä poikkeusta ja on helppoa kritiikittömästi nähdä jokin urheilussa esiintyvä ilmiö "luonnolliseksi" ja "oikeaksi", mikäli ilmiö on esiintynyt aina ennenkin samanlaisena ja kaveritkaan eivät sitä kyseenalaista. 

 

Lyödäänkö jälleen faktat pöytään?

Urheilun tasa-arvoon ja maskuliinisuuteen liittyen on tehty 2000-luvulla huomattava määrä liikuntasosiologista tutkimusta. Tutkimuskirjallisuus on eriytynyt useisiin eri urheilulajeihin ja yleistettävien johtopäätösten tekeminen ilman useiden tutkimusten tuloksia voi olla hankalaa. Useimmat tutkimukset keskittyvät hegemonisen maskuliinisuuden ilmenemiseen jonkin tietyn lajin piirissä. Tutkimuksissa selvitetään minkälaisena hegemoninen maskuliinisuus esiintyy tietyssä kontekstissa, minkälaisia muotoja maskuliinisuudesta on muodostunut tai miten yhteiskunnan sosiokulttuurinen tausta vaikuttaa maskuliinisuuden kehittymiseen.

 

Liikuntaihmisten itsekritiikin polttoaineeksi ja alasta riippumatta kaikkien feministien (miksi ei sovinistienkin) ja sukupuolten tasa-arvosta kiinnostuneiden iltalukemiseksi kirjoitan neljänä seuraavana päivänä postaukset urheilukulttuurin maskuliinisuudesta viimeaikaisten tutkimusten valossa.  

  1. Maskuliinisuus ja media
  2. Maskuliinisuus lajikulttuureissa
  3. Maskuliinisuus koululiikunnassa
  4. Maskuliinisuus urheilun hallinnossa
  1.  

 

Comment