Urheilumedia vaikuttaisi korostavan lajien maskuliinisia merkityksiä ja sillä on osoitettu olevan vaikutusta siihen, mitkä lajit koetaan maskuliinisiksi ja mitkä feminiinisiksi.

Mikäli lajin julkisuuskuva perustuu miesurheilijoihin, laji myös mielletään maskuliiniseksi. Sama pätee myös toisin päin feminiinisiksi koetuissa lajeissa. (Hardin & Greer 2009.) Urheilumedialla on suuri vaikutus maskuliinisuuden liittämisessä urheiluun ja julkisuudessa tavallisia maskuliinisia merkityksiä ovat aggressiivisuus, sotaisuus ja tunteettomuus (Allain 2008; Gee 2009; Kian & Hardin 2009).

Median esittämä lajien maskuliinisuus on suunnattu mieskatsojille, jotka ottavat vaikutteita lajista ja tämän vuoksi esimerkiksi pohjois-amerikkalaisen jääkiekon mainonnassa on vahvistettu tietoisesti vanhoja stereotypioita jääkiekosta tekemällä väkivallasta sankarillista ja hyväksyttävää (Gee 2009).

Tämä ohjaa katselijoiden tapaa seurata lajia ja sitä, millaisia merkityksiä he lajiin liittävät (Allain 2008; Gee 2009). Urheilulajeihin liitettävä aggressiivisuus ja voimallisuus tekevät lajista maskuliinisen, joka erottaa sen feminiinisistä ja pehmeiksi mielletyistä lajeista (Hardin & Greer 2009).

 

Millainen on toimittajan sukupuolen merkitys?

Urheilutoimittajista tehdyn tutkimuksen perusteella miestoimittajat keskittyvät enemmän miesurheiluun ja miesurheilijoihin, kun taas naistoimittajat naisurheiluun. Miestoimittajat kuitenkin dominoivat mediaa lukumäärällisesti ja julkaistujen artikkeleiden perusteella ja tämän vuoksi myös suurin osa uutisoinnista on keskittynyt miesurheiluun.

Mediassa tavallisesti miesurheilijat kuvataan lajiosaamisen ja urheilullisuuden kannalta ja naisiin yhdistetään artikkeleissa viehättävyyttä, perheasioita ja yleisesti katsoen vähemmän urheilullisuuteen liittyviä seikkoja. (Kian & Hardin 2009.)

 

Miten urheilulajit mielletään?

Nuorten tapa mieltää lajit maskuliinisiksi ja feminiinisiksi ei ole erityisemmin muuttunut viimeisten 40-vuoden aikana ja suurin osa lajeista mielletään edelleen maskuliinisiksi. Joukkuelajeissa ainoat poikkeukset ovat jalkapallo ja lentopallo, jotka esimerkiksi Yhdysvalloissa on mielletty feminiinisiksi ainakin 1970-luvulta lähtien.

Jalkapallon tilanne Yhdysvalloissa on erilainen Eurooppaan verrattuna, sillä yhdysvaltalaisessa liikuntakulttuurissa ylivoimaisena johtotähtenä on amerikkalainen jalkapallo ja eurooppalainen jalkapallo (soccer) on erityisesti naisten suosiossa. Amerikkalainen jalkapallo on näistä kahdesta huomattavasti fyysisesti aggressiivisempi.  Euroopassa jalkapallolla ei ole samanlaista vertailukohtaa ja tämän vuoksi laji mielletäänkin erittäin maskuliiniseksi. Tämä tulee hyvin esille seuraavassa blogikirjoituksessa lajikulttuurien maskuliinisuudesta. 

Lajien mieltämisessä ei ole sukupuolten välillä erityisen suuria eroja, vaan kummatkin sukupuolet mieltävät lajien maskuliinisuuden ja feminiinisyyden samalla tavoin. (Hardin & Greer 2009.)

 

Heijastavatko urheilun käsitykset koko kulttuurin sukupuolikäsityksiä?

Viime vuosien tutkimuskirjallisuudessa on puhuttu paljon maskuliinisuuden kriisistä, jolla tarkoitetaan aikaisemmin perinteisten maskuliinisiksi miellettyjen toimintamallien kuihtuminen.  Mielestäni urheilussa ei voida kuitenkaan puhua maskuliinisuuden kriisistä, sillä urheiluun liitetään yleisesti edelleen lähinnä maskuliinisia mielikuvia.

Urheilumedia vahvistaa entisestään tätä asemaa keskittymällä miesurheiluun ja liittämällä uutisointiin maskuliinisia merkityksiä. Toiseksi urheiluhallinnon ollessa miesten miehittämä, ovat tulevaisuuden muutokset todennäköisesti hitaita. Kaiken lisäksi urheilussa maskuliinisuuden korostuneisuus on kaikkien nähtävillä, mutta se ei ole aiheuttanut vastarintaa, vaan nykyinen tilanne tuntuisi olevan sangen hyväksytty. Muilla elämän alueilla feministit ovat vuosikymmenien ajan ärhäkästi puuttuneet naisten alisteiseen asemaan, mutta urheilussa toiminta on ollut huomattavasti vähäisempää.

 

Liikuntaihmisten itsekritiikin polttoaineeksi ja alasta riippumatta kaikkien feministien (miksi ei sovinistienkin) iltalukemiseksi kirjoitan neljänä seuraavana päivänä postaukset urheilukulttuurin maskuliinisuudesta viimeaikaisten tutkimusten valossa.  

  1. Maskuliinisuus ja media
  2. Maskuliinisuus lajikulttuureissa
  3. Maskuliinisuus koululiikunnassa
  4. Maskuliinisuus urheilun hallinnossa

+ Lähdeviitteet

Allain, K. 2008. “Real Fast and Tough”:The Construction of Canadian Hockey Masculinity. Sociology os Sport Journal 25, 462–481.

Gee, S. 2009. Mediating Sport, Myth, and Masculinity: The National Hockey League’s “Inside the Warrior” Advertising Campaign. Sociology of Sport Journal 26, 578–598.

Hardin, M. Greer, J. 2009. The Influence of Gender-role Socialization, Media Use and Sports Participation on Perceptions of Gender-Appropriate Sports. Journal of Sport Behavior 32 (2), 207–226.

Kian, E. Hardin, M. 2009. Framing of Sport Coverage Based on the Sex of Sports Writers: Female Journalists Counter the Traditional Gendering of Media Coverage. International Journal of Sport Communication 2, 185–204.

Comment