Joukkueurheilulajien piirissä on tehty tutkimuksia maskuliinisuuden ilmenemisestä pelaajilla ja yksilölajien kohdalla lajikulttuurin maskuliinisuuden vaikutuksesta lajin harrastajiin. Tyypillisiä maskuliinisia piirteitä lajikulttuureissa ovat fyysisyys ja aggressiivisuus.

Pelaajat ja harrastajat saattavat hankkia itselleen arvostusta aggressiivisella käyttäytymisellä tai riskinotolla. Esimerkiksi afroamerikkalaisessa katukoripallon alakulttuureissa hyvä pelaajaa voi saada arvostetun aseman yhteisössään soveltamalla hegemonisen maskuliinisuuden vaatimuksia. (Atencio 2008; Allain 2008.)

Urheilulajit sosiaalistavat poikia hegemoniseen maskuliinisuuteen jo pienestä pitäen, jolloin tyypilliset kuvaukset kuten aggressiivisuus, fyysisyys ja kilpailullisuus opitaan lajin parissa toimiessa. Suurimpia vaikuttavia tekijöitä sosiaalistumisprosessissa ovat seurojen valmentajat sekä lasten isät, jotka vaativat maskuliinista toimintaa ja käyttäytyvät itsekin maskuliinisesti. Katsomoissa isät näyttävät lapsilleen esimerkkiä aggressiivisesta katsomokäyttäytymisestä, jonka lapset mieltävät tavoiteltavaksi toimintamalliksi ja alkavat matkia isiään. (Anderson 2009; Goig 2008.)

Puhuttaessa maskuliinisuuden muutoksesta, niin ainakaan espanjalaiseen jalkapallokulttuuriin sijoittuvassa tutkimuksessa uusien maskuliinisuuden ilmenemisen muotojen löytyminen jäi vähäiseksi. Tämä on mielestäni yllättävää, sillä yhteiskunnalliset muutokset ovat olleet suuria viimeisen 50 vuoden aikana. Maskuliinisuus näyttää säilyneen jalkapallokulttuurissa paremmin kuin muilla kulttuurin alueilla ja tärkeimpänä vaikuttavana tekijänä tuntuu olevan valmentajien ja vanhempien sosiaalistava toiminta. Hegemoninen maskuliinisuus on kuitenkin 1970-luvulla vallinneesta tilanteesta eriytynyt ja mahdollistaa lapsille suuremman liikkumavaran ilman suoraa leimautumista. (Goig 2008.)

 

Kompensoiko urheilu traditionaalisten sukupuoliroolien heikkenemistä?

Miesten kohdalla on havaittavissa, että yhteiskunnalliset muutokset ovat korostaneet urheilussa ilmenevien maskuliinisten merkitysten tärkeyttä. Perhe-elämässä ja työelämässä tapahtuneissa muutoksissa, kuten traditionaalisen keskiluokkaisen perhekäsityksen muututtua ja naisten siirryttyä aktiivisemmin työmarkkinoille, ovat naiset tulleet tasa-arvoisempaan asemaan miehiin verrattuna – tavallaan uhkaamaan miesten maskuliinisuutta. (Atkinson 2007; Goig 2008.)

Tämän vuoksi maskuliinisten toimintamallien toteuttaminen on voinut korostuneesti siirtyä urheilun pariin (Atkinson 2007). Esimerkiksi urheilullisilla kehonmuodoilla kuten lihaksikkuudella ja voimalla on etenkin kehonrakennuksessa tärkeä maskuliininen merkitys, jota miehet soveltavat arvostuksen hankkimiseen myös työelämässä (Atkinson 2007, Klein1 2007). Kommunikointiin saatetaan käyttää urheilun parissa seksuaalisesti virittynyttä kieltä kuten vitsejä. Tällä tavoin helpotetaan herkkien asioiden ilmaisemista kuitenkaan menettämättä maskuliinista ilmiasua. (Klein2 2007; Allain 2008.)

 

Keho on tärkeä maskuliinisuuden ilmentäjä

Kehon ominaisuuksien maskuliinisiksi mieltäminen on aikakauteen sidonnaista ja historian saatossa on ollut lukuisia esimerkkejä, joissa miehisyyttä on pyritty vahvistamaan. Tällaisia ovat esimerkiksi legioonalaisten rintapanssarit ja mahtimiesten kuvien jälkikäsittely miehekkäämmiksi, jotka osoittavat maskuliinisuuden vaikuttaneen ihmisten toimintaan ajasta riippumatta. Nykyään kuitenkin maskuliinisiksi kehon ominaisuuksiksi mielletään hoikkuus, lihaksikkuus, suuri voimantuotto ja seksikkyys, jotka kuvastavat ylemmyyttä ja valtaa toisiin nähden. (Atkinson 2007; Klein1 2007)

Tämänlaatuinen maskuliinisuus tulee selvimmin esille kehonrakennuksessa , jossa harrastajat eivät miellä itseään kokonaisuudeksi, vaan ovat irrottaneet lihaksensa itsenäisiksi yksiköiksi (Klein1 2007). Lihaksisto on välineellistetty ja nimetty omiksi luokikseen, joita kehonrakentaja harjoittaa ja kurittaa (Atkinson 2007; (Klein1 2007). Tätä harjoittamista saatetaan kutsua sotaisilla termeillä kuten ”tappotreeni” tai ”raudan nostaminen”. Kehoa voidaan kutsua myös ”koneeksi” tai ”tykiksi”, jotka jo itsessään mielletään maskuliinisiksi. (Klein1 2007.)

 

Jalkapallohuliganismikin voi olla miehisyyden korostamista

Jalkapallohuliganismissa maskuliinisuus tulee erittäin voimakkaasti esiin fyysisen voiman käyttämisenä ja aggressiivisena käyttäytymisenä. Tämä keino toimii myös huligaaniryhmien erottautumiskeinona toisista ryhmistä. Aikaisemmin mainittu arvostuksen hakeminen aggressiivisen käyttäytymisen avulla pätee myös jalkapallohuliganismiin sillä poikkeuksella, että myös organisointikykyä ja henkistä vahvuutta arvostetaan. Lisäksi yhteisöllisyyden takeita huligaaniryhmissä voivat olla poliittiset suuntautumiset. (Spaaij 2008.)

 

Maskuliinisuus ilmenee kulttuureittain, mutta perustekijät säilyvät.

Lajikulttuureissa on kuitenkin eroja myös eri maiden välillä ja kansallinen kulttuuri on yksi maskuliinisuuden ilmenemiseen vaikuttava tekijä (Allain 2008; Klein2 2007). Esimerkiksi meksikolaiset baseball-pelaajat eivät ole kohdanneet yhteiskunnassaan traditionaalisen perhekäsityksen romuttumista ja eroja yhdysvaltalaisten pelaajien lajikulttuurin on havaittavissa emootioiden julkituonnissa ja toisen miehen koskettamisessa (Klein2 2007).

Jääkiekon parissa on selvä pelityylillinen ero pohjois-amerikkalaisen ja eurooppalaisen pelikulttuurin välillä. Kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset pelaajat pelaavat kentällä aggressiivisemmalla pelityylillä kuin eurooppalaiset. (Allain 2008.) Vaikuttaa siltä, että niin kanadalaiset jääkiekkoilijat kuin rullalautailun tosiharrastajatkin haluavat erottautua pehmeäksi tai feminiiniksi mielletystä – ensimmäiset eurooppalaisista pelaajista ja jälkimmäiset riskejä pelkäävistä keskiluokkaisista rullalautailun harrastajista (Allain 2008; Atencio ym. 2009).

 

Tutustu myös muihin Maskuliininen urheilu -sarjan kirjoituksiin

Liikuntaihmisten itsekritiikin polttoaineeksi ja alasta riippumatta kaikkien feministien (miksi ei sovinistienkin) ja sukupuolten tasa-arvosta kiinnostuneiden iltalukemiseksi kirjoitan neljänä seuraavana päivänä postaukset urheilukulttuurin maskuliinisuudesta viimeaikaisten tutkimusten valossa.  

  1. Maskuliinisuus ja media
  2. Maskuliinisuus lajikulttuureissa
  3. Maskuliinisuus koululiikunnassa
  4. Maskuliinisuus urheilun hallinnossa

 


+ Lähdeviitteet

Allain, K. 2008. “Real Fast and Tough”:The Construction of Canadian Hockey Masculinity. Sociology os Sport Journal 25, 462–481.

Anderson, E. 2009. The Maintenance of Masculinity Among the Stakeholders of Sport. Sport Management Review 12, 3–14.

Atencio, M. Beal, B. Wilson C. 2009. The distinction of risk: urban skateboarding, street habitus and the construction of hierarchical gender relations. Qualitative Research in Sport and Exercise 1 (1), 3–20.

Atencio, M. Wright, J. 2008. “We Be Killin’ Them”: Hierarchies of Black Masculinity in Urban Basketball Spaces. Sociology of Sport Journal 25, 263–280.

Atkinson, M. 2007. Playing With Fire: Masculinity, Health, and Sports Supplements. Sociology of Sport Journal 24, 165–186.

Goig, R. 2008. Learning and representation: the construction of masculinity in football. An analysis of the situation in Spain. Sport in Society 11 (6), 685–695.

Klein1, A. 2007. Comic Book Masculinity. Sport in Society 10 (6), 1073–1119.

Klein2, A. 2007. Tender Machos: Masculine Contrasts in the Mexican Baseball League. Sport in Society 10 (6), 1014–1034.

Spaaij, R. 2008. Men Like Us, Boys Like Them. Violence, Masculinity, and Collective Indentity in Football Hooliganism. Journal of Sport and Social Issues 32, 369–392.

Comment