Mitä liikkumattomuus aiheuttaa?

Liikkumattomuus on yksi ajankohtaisimmista terveydenhuollon haasteista 2000-luvulla. Se on kymmenen suurimman kuolleisuuteen ja vajaakuntoisuuteen vaikuttavan tekijän joukossa teollisuusmaissa. WHO:n (2002) mukaan fyysinen inaktiivisuus aiheuttaa kuusi prosenttia miesten kuolleisuudesta ja 6,7 prosenttia naisten kuolleisuudesta teollistuneissa maissa.

Lääketieteessä on useissa tutkimuksissa todistettu heikon sydän- ja hengityselimistön suorituskyvyn olevan yksi suurimmista ellei suurin riskifaktori kuolleisuudelle (Blair 2009). Ruotsissa liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden on arvoitu laskevan kuusi prosenttia miesten ja kolme prosenttia naisten toimintakykyisiä elinvuosia (DALY). (The National Institute of Public Helath in Sweden 1997.)

Liikkumattomuus laskee lihasten voimantuottoa, aerobista kapasiteettiä ja psyykkistä hyvinvointia. Konkreettisina taudinkuvina tämä tarkoittaa suurempaa riskiä sairastua muun muassa:

  • Sydän- ja verisuonitauteihin ( Wannamethee 2001)
  • aivohalvaukseen (Gorelick ym. 1999)
  • diabetekseen (Helmrich ym. 1991)
  • suolistosyöpiin (Giovannucci ym. 1995)
  • osteoporoosiin (Kohrt ym. 1995)
  • lonkkaluun murtumiin (Jaglal ym. 1993)
  • masennukseen ( Camacho ym. 1991)

Riittävä fyysinen aktiivisuus laskee 50 prosentia riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Naisten rintasyövän osalta fyysinen aktiivisuus vähentää riskiä 20-30 prosenttia ja suolistosyövän osalta 30-40 prosenttia. (Walburton ym. 2006.) Fyysisen aktiivisuuden lisääminen on ensimmäinen hoitokeino lukuisissa kliinisissä hoitosuosituksissa, mutta käytännön hoitotyössä fyysisen aktiivisuuden lisääminen usein ohitetaan hoitomuotona. (Weiler ym. 2012.)

 

Taloudelliset vaikutukset

Liikkumattomuuden taloudelliset vaikutukset kohdistuvat erityisesti terveyspalveluihin, missä niiden osuus kaikista terveydenhuollon kustannuksista on todettu olevan tutkimuksesta riippuen 1,2-3,6 prosenttia. Vähäisen fyysisen aktiivisuuden epäsuorat taloudelliset kustannukset ovat kaksinkertaiset suoriin kustannuksiin verrattuna. Terveydenhuollon kustannusten lisäksi liikkumattomuus aiheuttaa sairaspoissaoloja, vähentää työvuosia ja laskee elinikää. Vaikutukset työn tuottavuuteen tarkoittavat sitä, että esimerkiksi liikalihavuudesta aiheutuva toiminnallinen haitta hidastaa tai rajoittaa työn tekemistä. Kanadalaisen tutkimuksen perusteella fyysisesti inaktiivisten naisten työllisyysaste oli alhaisempi verrattuna fyysisesti aktiivisiin. Työllisyysaste inaktiivisilla oli 57 prosenttia ja aktiivisilla 65 prosenttia. Inaktiiviset olivat myös poissa töistä useammin (ABS 2006).

Sturmin (2002) yhdysvaltalaisessa kontekstissa tekemän tutkimuksen mukaan liikalihavuuden taloudelliset kustannukset yhteiskunnalle ovat suuremmat kuin tupakoinnin ja alkoholin liikakäytön kustannukset. Jo kohtuullinen ylipaino lisää terveysriskejä liikalihavuudesta puhumattakaan (Field ym. 1998; US Dept. of Human Service 2001; American Obesity Association 2010.)

Katso laskelmat liikkumattomuuden taloudellisista kustannuksista suomalaisissa kunnissa.

 

Liikkumattomuuden aiheuttamien kustannusten osuus terveydenhuollon kokonaiskustannuksista.

 


Ennaltaehkäisyn merkitys

Fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävät kampanjat ovat tehokkaimmillaan kohdistettuna kaikkein vähiten liikkuviin kansalaisiin. Olemattomasti liikkuvien kuolemanriski on 2,5-kertainen vähän liikkuviin verrattuna. (Blair 1993.) Vähän liikkuvien kuolemanriski on taas 1,8-kertainen eniten liikkuviin kansalaisiin verrattuna.  Jos olemattomasti liikkuvat ja vähän liikkuvat lisäävät liikunnan määrän samalle tasolle, niin fyysisen aktiivisuuden ennaltaehkäisevä vaikutus on 2,5 kertaa suurempi olemattomasti liikkuvilla verrattuna vähän liikkuviin. (Blair 1993.)

Yhdysvaltalaisen Trust for Americans Health -kansanterveysorganisaation raportin mukaan kymmenen dollarin vuosittainen sijoitus kansalaista kohden elintapoja parantavaan ohjelmaan tuo 5,6 -kertaiset säästöt sijoitettuun rahamäärään verrattuna. 



+ Lähdeviitteet

ABS (Australian Bureau of Statistics). 2006. National Health Survey 2004-2005. Saatavilla www-muodossa http://www.ausstats.abs.gov.au/Ausstats/subscriber.nsf/0/3B1917236618A042CA25711F00185526/$File/43640_2004-05.pdf

Allender, S. Foster, C. Scarborough, P. Rayner, M. 2007. The burden of physical activity-related ill health in the UK. Community Health 61. 344-348. Saatavilla www-muodossa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2652953/pdf/344.pdf.

Blair, SN. Kohl, III HW. Barlow, CE. 1993. Physical activity, physical fitness, and all-cause mortality in women: do women need to be active? J Amer College Nutr 12(4). 368–371.

Camacho, TC. Roberts, RE. Lazarus, NB. Kaplan, GA. Cohen, RD. 1991. Physical activity and depression: evidence from the Alameda County Study. American Journal of Epidemiology 134(2). 220-231. Saatavilla www-muodossa http://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/handle/2027.42/51373/Camacho%20TC,%20Physical%20Activity%20and%20Depression,%201991.pdf?sequence=1

Colditz, GA. Economic costs of obesity and inactivity. 1999. Med. Sei. Sports Exerc 31 (11). 663-667.

Giovannucci, E ym. 1995. Physical activity, obesity, and risk for colon cancer and adenoma in men. Annals of Internal Medicine 122(5). 327-334.

Gorelick, PB ym. 1999. Prevention of a first stroke: a review of guidelines and a multidisciplinary consensus statement from the National Stroke Association. JAMA 281(12). 1112-1120. Saatavilla www-muodossa http://www.sandta.org.za/downloads/article5-preventionofastroke.pdf.

Helmrich, SP. Ragland, DR. Leung, RW. Paffenbarger, RS Jr. 1991. Physical activity and reduced occurrence of non-insulin-dependent diabetes mellitus. New England Journal of Medicine 325(3). 147-152. Saatavilla www-muodossa http://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJM199107183250302.

Jaglal, SB. Kreiger, N. Darlington, G. 1993. Past and recent physical activity and risk of hip fracture. American Journal of Epidemiology 138(2). 107-118.

Janssen, I. 2012. Health care costs of physical inactivity in Canadian adults. Appl. Physiol. Nutr. Metab 37. 803-806. Saatavilla www-muodossa http://www.researchgate.net/profile/IanJanssen/publication/225271749HealthcarecostsofphysicalinactivityinCanadianadults/links/0fcfd5012805dbae7e000000.pdf

Katzmarzyk, PT, Gledhill, N. Shephard, RJ. 2000. The economic burden of physical inactivity in Canada. Can. Med. Assoc. J. 163. 1435-1440. Saatavilla www-muodossa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC80410/pdf/20001128s00014p1435.pdf.

Katzmarzyk, PT. Janssen, I. 2004. The economic costs associated with physical inactivity and obesity in Canada: an update. Can. J. Appi. Physiol. 29. 90-115. Saatavilla www-muodossa https://www.naspspa.org/AcuCustom/Sitename/Documents/DocumentItem/2699.pdf

Kohrt, WM. Snead, DB. Slatopolsky, E. Birge, SJ Jr. 1995. Additive effects of weightbearing exercise and estrogen on bone mineral density in older women. Journal of Bone & Mineral Research 10(9). 1303-1311.

Kujala, U ym. Relationship of Leisure-Time Physical Activity and MortalityThe Finnish Twin Cohort. 1998. JAMA 279 (6). Saatavilla www-muodossa http://jama.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=187228.

Maresova, K. 2014. The Costs of Physical Inactivity in the Czech Republic in 2008. Journal of Physical Activity and Health 11. 489-494. Saatavilla www-muodossa http://dx.doi.org/10.1123/jpah.2012-0165.

Sturm, R. 2002. The Effects Of Obesity, Smoking, And Drinking On Medical Problems And Costs. Health Affairs 21 (2). 245-253. Saatavilla www-muodossa http://content.healthaffairs.org/content/21/2/245.full.pdf+html

The National Institute of Public Health in Sweden. 1997. Determinants of the Burden of Disease in the European Union, F-serien 24,Folkha¨ lsoinstitutet.

US Department of Health & Human Services. 1996. The Surgeon General’s Report on Physical Activity and Health. Saatavilla www-muodossa

Wannamethee, SG. Shaper, AG. 2001. Physical activity in the prevention of cardiovascular disease: an epidemiological perspective. Sports Medicine 31(2). 101-114.

Comment