Väestö ikääntyy, mitä siitä seuraa julkisten liikuntapalveluiden järjestämiselle?

Suomen väestö on kasvanut tasaisesti 1800-luvulta lähtien aina 2000-luvun alkuun saakka. Tämän hetkisten arvioiden mukaan väestön kasvu taittuu negatiiviseksi 2020-luvun aikana. Tasaisen väestönkasvun on aiheuttanut ennen 1960-lukua lapsikuolleisuuden pieneneminen ja tämän jälkeen eliniän piteneminen, joka on kasvanut noin yhden vuoden vuosikymmenessä. Eliniän pitenemisen odotetaan jatkuvan tulevaisuudessakin ja osaksi tämän vuoksi Suomen väestöstä 65–79-vuotiaiden määrä tulee nousemaan noin 1,5 kertaiseksi ja yli 80-vuotiaiden osuus väestöstä kaksinkertaistuu  vuoteen 2030 mennessä. (Parjanne 2004, 15–17; Parkkinen 2001, 11-14.) 

Tilanteeseen vaikuttavat lisäksi pienenevä syntyvyys sekä tulevaisuudessa mahdollisesti laskeva hedelmällisyysluku. Hedelmällisyysluku on Suomessa 1,75 (2013), kun eurooppalainen keskiarvo on hieman matalampi 1,45. Hedelmällisyysluvun arvo 2,1 riittäisi turvaamaan väestönkasvun myös 2030-luvun jälkeen. (Parjanne 2004, 17.)

Väestönkehitys ei tule olemaan samanlaista eri alueilla ja jo tämänhetkiset suuret erot tulevat kasvamaan. Nykyisin työikäinen väestö kasvaa ainoastaan kuudessa maakunnassa. (Valtioneuvoston kanslia 2009, 31.) Väestönkasvu on keskittynyt korostuneesti Uudellemaalle, maakuntakeskuksiin sekä taajamiin ja tämän vuoksi eroja syntyy jo maakuntatasollakin (Volk, Nevalainen 2009, 22). Väestönkehitystä ei kuitenkaan pystytä ennustamaan varmuudella ja siinä voi ilmetä nopeitakin muutoksia, jotka voivat vaikuttaa 2020- ja 2030- lukujen väestösuhteisiin.

 

Terveyspalvelujen kustannusten nousu.

Eläke- ja hoivamenojen arvioidaan kasvavan kolminkertaisiksi vuoteen 2030 mennessä vuoden 2000 tasoon nähden (Huovari, Kiander, Volk 2006, 69–70).  Ikääntyneiden osuuden kasvamisen vaikutuksia terveyspalvelujen käyttöön on vaikea arvioida, sillä siihen vaikuttavat muun muassa ikääntyneiden toimintakyky ja omaisten halu hoitaa ikääntyneitä. Tutkimuksissa on todettu, että potilaskohtaiset kustannukset nousevat radikaalisti 75. ikävuoden jälkeen. Kokonaistilanteeseen vaikuttaa myös paljon kunnallisten hoiva- ja terveysalojen työvoiman saatavuus tulevaisuudessa. Nykyisten arvioiden mukaan ikääntyneiden suhteellisen osuuden kasvu väestöstä ei kuitenkaan vaikuta julkisten palvelujen kustannusten nousuun niin paljon kuin on kuviteltu. Teknologinen kehitys vaikuttaa paljon terveydenhuollon kustannuksiin. Uudet lääkevalmisteet ja hoitokeinot ovat kalliita, mutta niillä voidaan joissain tapauksissa säästää työvoimakuluissa, kun potilaiden osastolla oloajat pienenevät. On kuitenkin todettava, että verrattuna muihin aloihin, lähitulevaisuuden teknologian kehitys ennemmin nostaa terveysalojen kustannuksia kuin laskee niitä. (Luoma ym. 2006.)

Ikääntyneiden terveys ja toimintakyky ovat ratkaisevassa asemassa siinä, kuinka paljon ja missä vaiheessa kuntien terveyspalvelujen kustannukset alkavat nousta. Kuten aikaisemmin on todettu, terveyskustannukset nousevat radikaalisti 75. ikävuoden jälkeen. Yhden terveen vuoden lisääminen toisi yllättävänkin suuria kustannussäästöjä terveyspalveluihin.  Terveyteen vaikuttavat lukuisat seikat kuten ruokavalio, ympäristö, perimä ja elintavat. Yhteiskunnalla ei kuitenkaan ole näihin suoraa vaikutusmahdollisuutta, vaan ratkaisevassa asemassa on kunkin ihmisen oma toiminta. Liikunta voidaan lukea edellä mainittujen joukkoon, mutta kunnilla on kuitenkin hyviä mahdollisuuksia edistää kuntalaistensa liikkumista.

 

Mitkä ovat liikuntapalveluiden haasteet?

Väestön ikääntyminen asettaa kuntien liikuntapalveluille haasteita, jotka kohdistuvat liikuntapaikkojen käytettävyyteen, ikääntyneille suunnattuun liikuntatoimintaan, liikuntapalveluihin haja-asutusalueilla ja taantuvilla alueilla vapaaehtoisen kansalaistoiminnan hiipumiseen. Arvioiden mukaan vuonna 2035 väestössä on enemmän yli 65-vuotiaita kuin alle 20-vuotiaita (Parjanne 2004, 15–17) ja alueiden eriytyminen menestyviin kasvukeskuksiin ja taantuviin maaseutupitäjiin asettaa alueiden asukkaat myös liikuntapalvelujen suhteen eriarvoiseen asemaan. Alueelliset erot ovat liikunnan saralla suuria johtuen 1990-luvun laman leikkauksista kunnallisissa liikuntatoimissa. Monessa kunnassa leikkaukset ovat jääneet pysyviksi ja liikuntapaikkojen tasa-arvoinen saavutettavuus ei ole toteutunut Suomessa enää 90-luvun jälkeen (Suomi 2012).

Tällä hetkellä suurimmassa osassa kunnista ei ole omaa liikuntalautakuntaa, vaan sen tehtäviä hoitaa esimerkiksi vapaa-ajanlautakunta (Suomi 2012). Vielä harvemmassa ovat ne kunnat joissa on oma liikuntatoimi. Omien kokemusteni pohjalta alle 10 000 asukkaan kunnissa pelkästään liikkunnasta vastaavien viranhaltioiden määrä jää useimmiten 1-2 virkamieheen. 

Taantuvilla alueilla vapaaehtoisen kansalaistoiminnan hiipuminen on johtanut liikunnan järjestämisvastuun siirtymiseen liikunta- ja urheiluseuroilta kuntien hoidettavaksi. Liikuntalaissa liikuntajärjestöjen tehtäväksi on määritelty liikunnan järjestäminen, jonka kunnat mahdollistavat esimerkiksi rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja. Ongelma-alueilla liikuntapalvelut hyvin usein hajakeskitetään kustannussäästöjen toivossa. Tämä kuitenkin aiheuttaa haja-asutusalueilla pitkät matkat liikuntapaikoille. Iäkkäille tilanne on erityisen vaikea, sillä heillä on useammin liikkumisrajoitteita ja vaikeuksia käyttää liikennevälineitä.


+ Lähdeviitteet

Huovari, J. Kiander, J. Volk, R. 2006. Väestörakenteen muutos, tuottavuus ja kasvu. Pellervon taloudellisentutkimuslaitoksen raportteja No. 198. Saatavilla www-muodossa http://www.ptt.fi/dokumentit/rap198_07080613.pdf

Laine, V. Sinko, P. Vihriälä, V. 2009. Ikääntymisraportti. Kokonaisarvio ikääntymisen vaikutuksista ja varautumisen riittävyydestä. Valtionneuvoston kanslian julkaisusarja 1/12. Saatavilla www-muodossa http://vnk.fi/julkaisukansio/2009/j01-ikaantymisraportti-j04-ageing-report/pdf/fi.pdf

Luoma, K. ym. 2003. Seniori-Suomi: Ikääntyvän väestön taloudelliset vaikutukset. Sitran raportteja 30. Saatavilla www-muodossa http://www.sitra.fi/julkaisut/raportti30.pdf

Parjanne, M-L. 2004. Väestön ikärakenteen muutoksen vaikutukset ja niihin varautuminen eri hallinnonaloilla. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 18. Saatavilla www-muodossa http://www.stm.fi/c/documentlibrary/getfile?folderId=28707&name=DLFE-4075.pdf

Parkkinen, P. Mella, I. 2001. Väestön ja työllisyyden kehitysnäkymiä Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko eduskunnalle Oheisjulkaisu. Valtioneuvoston julkaisusarja 10. Saatavilla www-muodossa http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2001/j10-vaeston-ja-tyollisyyden-kehitysnakymia/pdf/fi.pdf

Suomi, K. ym. 2012. Liikuntapaikkapalvelut ja väestöntasa-arvo. Seurantatutkimus liikuntapaikkapalveluiden muutoksista 1998-2009. Saatavilla www-muodossa https://www.jyu.fi/sport/laitokset/liikunta/liikuntapaikkapalvelutjatasaarvo

Valtioneuvoston kanslia. 2004. Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko väestökehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varautumisesta. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 27. Saatavilla www-muodossa http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2004/j27-28-34-hyva-yhteiskunta-kaikenikaisille/pdf/fi.pdf

Volk, R. Nevalainen, H. 2009. Väestön ikääntymiseen varautuminen – alueellinen näkökulma. Valtioneuvoston kanslian raportteja 4. Saatavilla www-muodossa http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2009/r04-vaeston-ikaantymiseen-varautuminen/pdf/fi.pdf

Comment