Polarisoituminen, ikääntyminen ja kuntatalous.

Suurimmat haasteet keskisuurissa ja suurissa kunnissa liittyvät liikuntatottumusten polarisoitumiseen, väestön ikääntymiseen ja yleisen kuntatalouden heikkenemiseen. Muita mahdollisesti eteen tulevia haasteita ovat seurakulttuurin muutos, ilmastonmuutos ja kaupungistumisen vaikutukset fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen.

Liikuntatottumusten polarisoituminen tarkoittaa liikkumisen määrän erojen keskittymistä tietyille väestöryhmille. Tutkimusten (mm. Telema & Yang 2000) mukaan Suomessa on alkanut kehittyä tilanne, jossa on kasvavat joukot erittäin vähän liikkuvia kansalaisia ja toisessa vaakakupissa taas terveydestään mallikkaasti huolta pitäviä (Laakso ym. 2006). Liikuntaharrastuneisuuttaan lisäävät suhteellisesti useammin hyvin koulutetut ja paremmassa ammattiasemassa olevat. Sosio-ekonomiselta taustaltaan heikommassa asemassa olevien liikunta-aktiivisuus on edelliseen ryhmään verrattuna keskimäärin vähäisempää. Polarisoitumisessa tulee ottaa huomioon myös liikuntatottumusten periytyminen vanhemmilta lapsille. Vähän liikkuvien vanhempien lapset ovat suuremmalla todennäköisyydellä liikkumattomia kuin liikunnallisen elämäntavan omaavien vanhempien jälkikasvu. (Mäkinen 2010; Tammelin ym. 2003.)

Ikääntyneiden määrän suhteellinen kasvu merkitsee erityisesti erityisryhmien liikunnan kasvattamista sekä esteettömyyden ja saavutettavuuden entistä parempaa huomioon ottamista liikuntapaikkarakentamisessa. Väestön ikääntyminen tulee näkymään myös urheiluseurojen toiminnassa ensinäkin senioriliikunnan tarpeen kasvuna, mutta myös seuratoimijoiden toimintakyvyn heikkenemisenä. (kts. aikaisempi blogikirjoitus)

Kuntatalouden heikkeneminen näkyy vähenevinä liikuntamäärärahoina, jolloin tarvitaan entistä kehittyneempiä verkostoja julkisen, kolmannen (urheilu-seurat) ja yksityisen sektorin kanssa. Valtionhallinto tulee todennäköisesti lisäämään kuntien vastuuta omasta rahoituksestaan, jolloin toimintaa tulee tehostaa entisestään jo pelkästään nykyisen palvelutason säilyttämiseksi. Suomen ja koko Euroopan taloudellisen tilanteen kehittyminen vaikuttaa myös kuntatalouteen. Tämänhetkisten arvioiden mukaan Eurooppa siirtyy hitaan talouskasvun aikaan, jolloin valtiontalouden nopeaan elpymiseen ei ole luottamista (Pohjola 2011).

 

Seuran ja sen jäsenen suhteen muutos.

Seurakulttuurissa on tapahtunut muutos siten, että se sirpaloituu yhä erikoistuneempaan suuntaan (Itkonen 1996), jolloin lajikohtaisia ikäluokkaseuroja ja uusia ei-olympialajien seuroja perustetaan lisää. Seurat eivät enää saa samalla tavalla houkuteltua jäsenistöä talkootyöhön kuin ennen. Keskustelujen perusteella seuraihmiset päättelevät tämän johtuvan muuttuneesta seuran ja jäsenen suhteesta. Aikaisemmin seura oli jäsenelle tekijä, joka mahdollisti harrastamisen, mutta nykyisin seura kuvastuu osalle jäsenistöä palvelun tuottajana. Kun seuran jäsenet muuttuvat seuran asiakkaiksi ja joissain tapauksissa maksaviksi asiakkaiksi, niin vaatimukset ja odotukset seuroja kohtaan nousevat. Toisin sanoen osa jäsenistöstä odottaa seuran tuottavan jonkin palvelun maksua vastaan.

Tällaiset muutokset voivat aiheutua alun alkaen laajemmista yhteiskunnallisista muutoksista kuten yhteisöllisyyden vähenemisestä ja individualismin lisääntymisestä, jotka heijastuvat myös seurojen toimintaan. Tulevina vuosikymmeninä kaupallisten liikuntapalvelujen lisääntyminen saattaa entisestään nostaa harrastajien vaatimuksia seuroja kohtaan ja muuttaa seurojen asemaa yhteisöllisistä harrastajien yhteenliittymistä palveluja jäsenilleen tuottaviksi organisaatioiksi.

Paljon liikuntaa harrastavien keskuudessa palvelutason vaatimukset kasvavat, jolloin yksityiselle sektorille avautuu mahdollisuudet kehittää liiketoimintaa laadukkailla palveluilla. Tämä aiheuttaa ongelmia etenkin niissä seuroissa, joissa hallinto ja toiminnan järjestäminen toimivat täysin vapaaehtoisvoimin. Samaan aikaan kasvavat vaatimukset ja vapaaehtoistyöhön valmiiden jäsenten väheneminen lisäävät jäljellä olevien vapaaehtoisten työtaakkaa. Jäsenet mieluummin maksavat palvelusta kuin ovat itse osallisena toiminnan mahdollistamiseksi. 

Tämä muutos voidaan toisaalta nähdä myös seurojen ammattimaistumiseksi, jolloin vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa alkavat organisoida palkkatyössä olevat työntekijät.

 

Ilmastonmuutos ja kaupungistuminen

Ilmastonmuutoksella saattaa olla vähäisiä vaikutuksia, jolloin äärimmäiset sääolosuhteet kuten runsaslumisuus ja tuulisuus sekä rankkasateet saattavat vaikuttaa jo lähiaikoina liikunnanharrastamiseen. Kuitenkin Etelä-Suomessa suurimpana haasteena taitaa lähitulevaisuudessa kuitenkin olla lumen puute.

Kaupungistumisen eteneminen johtaa etäisyyksien kasvamiseen taajamien ulkopuolella. Ajoneuvoriippuvuus lisääntyy ja samalla väestön passiivinen liikkuminen paikasta toiseen lisääntyy, jolloin tarvitaan entistä parempi kevyenliikenteenväylästön luominen, jotta kulkutavan aktiivisuutta voidaan ainakin osittain ylläpitää.


+ Lähdeviitteet

Itkonen, H. 1996. Kenttien kutsu: tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Jyväskylä: Gaudeamus.

Laakso ym. 2006. Liikkuvaksi nuoreksi kasvaminen on monen tekijän summa. Liikunta ja tiede 43 (2), 5–13.

Mäkinen. T 2010. Trends and explanationd for socioeconomic differences in physical activity. THL, tutkimuksia 41/2010.

Pohjola. M. 2011. Kriisistä hitaan talouskasvun aikaan. Kansantaloudellinen aikakauskirja 107 (3), 231-233.

Tammelin ym. 2003. Physical activity and social status in adolescence as predictors of physical inactivity in adulthood. Preventive medicine 37, 375–381.

Telama R, Yang X. 2000. Decline of physical activity from youth to young adulthood in Finland. Med Sci Sports Exer;32(9).

Comment